Elämän nautintoja

Minä osaan mielestäni nauttia elämästä ja uskallan ylipäätään elää! Se ei ole kaikille itsestään selvyys ja minunkin vastoinkäymisten määrällä voisi kuvitella, että olisin kääriytynyt pienelle rullalle johonkin koloon ja jäänyt sinne.

En ole kuitenkaan suostunut antamaan periksi. Toisaalta se ei taida minun luonteellani olla edes mahdollista, vaikka usein pääsisin paljon helpommalla, kun vain osaisin antaa olla ja osaisin huomioida paremmin ”tilannenopeudet” (myös autokoulun opettajani jostain syystä huomautteli minulle paljon tilannenopeuksista). Olen kyllä tehnyt asian eteen töitä ja yrittänyt toimia hillitymmin. Ikäkin on hieman tasoittanut nopeimpia käännöksiä, mutta täysin suoraa tietä minusta ei taida saada.

Ehkä hyvä niin. Erään ihanan lääkärin sanoin ”Haittaako se mitään, jos tässä maailmassa on yksi hieman räväkämpi mimmi”. Tämä siis sen päätteeksi, kun olimme tulleet siihen tulokseen, että parjään kuitenkin elämässä oman luonteeni tuomasta haastavuudesta huolimatta.

Olen siis tullut siihen tulokseen, että ehkä on parasta tasapainoittaa sattumarikasta elämääni niillä positiivisilla asioilla, joista saan voimaa; läheisillä, hyvällä ruualla, sopivalla liikunnalla, luonnossa liikkumisella, musiikilla, mökkeilyllä / veneilyllä, uimisella, ystävien seuralla, kirjoittamisella, omasta hyvinvoinnista huolehtimisella jne. Mikä kenellekin sopii.

Hyvä ruoka, nam!

Minulle yksi tapa rentoutua on hyvä ruoka, lasi punaviiniä ja mukava seura. Siinä on joskus enemmän, kuin tarpeeksi.

Tässä kuvassa on monta elämääni piristävää asiaa. Kahdenkeskistä aikaa, mahtavaa, itse tehtyä, ruokaa ja rentoutumista viinilasin ääressä. Toimii!

Lautaselta löytyy meidän takuuvarma kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hyvä pihvi, rapeaksi paistetut vuohenjuustokiekot ja paahdetut pinjansiement rucolapedillä. Salaatin kruunaa agavesiirappi sekä tilkka oliviioljyä.

Mies tykkää lisätä vielä  salaatinkastiketta, mutta minulle riittää mahdolisimman simppelit maut tässä kohtaa. Ei kun nauttimaan <3

Makuja, makuja ja makuja

Meillä tykätään tehdä ruokaa ja   maustekaappi onkin käynyt jo  pieneksi. Äitini herkkujen äärellä kasvaneena olen oppinut arvostamaan hyvää… siis maukasta ruokaa! Haluankin tässä kohtaa tehdä kannanoton ja kertoa yhden ihmetykseni aiheista. Miten usein saa syödäkseen ravintoloissa koostumukseltaan tai maultaan melko ala-arvoista ruokaa, plääh.

Joskus pettymys on karvas jopa fine dining -ravintoloissa (tämä on ruokasynneistä suurin!), mutta vaikka puhuttaisiin ihan tavallisista lounasravintoloista ja pikaruokamestoista, niin ei edullisen ruuan tarvitse tarkoittaa mautonta tai ”mössöä” ruokaa. Miksi me tosi usein tyydymme siihen, että ruoka ei ole oikeasti hyvää? Miksi me käytämme ravintoloita, joissa ei välitetä ruuan laadusta pätkääkään?

MAKU, jokaisen ravintolan pitäisi arvostaa makuja, oli sen genre mikä tahansa! Niitä ravintoloita meidän perhe suosii ja nämä perus ”tukunhalvinvalmiskastike” -mestat saavat jäädä niille, kelle hyvän ravintolan pääkriteeri on suuri annoskoko.

No niin, kuten ehkä huomasitte, olen elämänilostani huolimatta joskus myös mieleni pahoittaja 😤😅😄

Vain elämää

Tässä oli hyvä esimerkki siitä, miten tietyt asiat voivat särkeä sydäntä. Niiden ei tarvitse olla välttämättä edes suuria asioita, mutta elän kaiken hyvin voimakkaasti tunteella. Hyvänä puolena siinä on se, että tunnen kaiken positiivisen myös hyvin suuresti, haastena taas se, että pienetkin asiat saattavat mennä välillä hyvin tunteisiin.

Tämä on haaste varsinkin läheisilleni, kiitos kun jaksatte <3

Toivottavasti saisimme kaikki kuitenkin olla juuri sellaisia, kuin olemme. Tai ainakin siihen pisteeseen asti, kun se ei vahingoita muita. Maustetaan siis elämäämme sillä tavoin, kun se itselle sopii ja muita kunnioittaen.

Maukasta päivää kaikille!